Viipuri-tutkimuksen päivä

Viipuri-tutkimuksen päivä on seuran vuotuinen yleisötapahtuma, jossa asiantuntijat esitelmöivät muuttuvan teeman mukaisesta ajankohtaisesta aiheesta.

Päivä on suunnattu tutkijoille ja asian harrastajille. Tarkoitus on pitää yllä tieteellistä foorumia uuden sukupolven tutkimustoiminnalle, joka kohdistuu Viipuriin, sen kulttuuri-, sosiaali-, hallinto- ja taloushistoriaan, taiteisiin, kirjallisuuteen, kansainvälisiin verkostoihin ja muihin kaupunkitutkimuksen eri osa-alueisiin. Vuodesta 2015 alkaen tutkimuspäivän esitykset on videoitu, voit tutustua niihin alla olevien linkkien kautta.

 

Viipuri-tutkimuksen päivä 2018

 Tieteiden talo, sali 104 (Kirkkokatu 6), lauantaina 8. 9. 2018   klo 10 – 15.30

 

Mitä uutta Viipurin musiikkielämästä? 

 

Viipurin pitkät taloudellisen kasvun vuosikymmenet 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella jättivät jälkensä kulttuuriin ja kaupunkikuvaan. Viipurin musiikkielämä – niin taidemusiikin kuin populaarimusiikin kannalta – voidaan nähdä muistamalla, kuinka moni merkittävä sotienjälkeisen Suomen taiteilija olikaan taustaltaan viipurilainen tai viipurilaisten kouluttama. Tai miten sosiaaliset rakenteet kannattelivat musiikkielämän kehitystä porvariston hallitsemassa kaupunkijulkisuudessa, kirkon ja koululaitoksen hallitsemassa kansalaiskasvatuksessa, tai järjestöt aatteellisissa riennoissa. Kasvaneen työväestön musiikkitoiminta, samoin kuin varuskuntakaupungin sotilassoitto, tarjosivat monille väylän musiikkiammattiin, siinä missä varhaiset jatsiyhtyeet ja kaupungin huvielämäkin, operettia ja teatterisoittoa unohtamatta.  VSKS:n 9. Viipuri-tutkimuksen päivä tavoittelee uusia aiheita ja kysymyksenasetteluja eri-ikäisten tutkijoiden näkökulmista.

Ohjelma

10.00 VSKS:n esimies Pentti Paavolainen: Tilaisuuden avaus (video)

10.15 Reijo Pajamo: Heinrich Wächter (1818-1881) ja laulunopetuksen uudistus (video)

11.00 Riikka Siltanen: Nuori Richard Faltin ja Viipurin musiikkielämän verkottuminen (video)

11.45  Kahvitauko

12.15  Saijaleena Rantanen: Viipurin vuoden 1908 laulujuhlien kritiikki ja sen seuraukset (video)

13.00 Raine Ampuja:  Viipurin sotilasmusiikki (video)

13.45  Tauko

14.00  Marko Tikka: Jatsikaupunki Viipuri: tanssiorkesterit ja tanssipaikat 1930-luvulla (video)

14.45  Diaspora, yhteenveto ja loppukeskustelu ~ mitä tutkia, missä aineistoja?

15.00  Uudistetun Wiipuri.fi-portaalin avaus; VSKS:n Toimite 20  julkistaminen (video)

15.30  Tilaisuus päättyy

Tilaisuudessa oli mahdollisuus ostaa VSKS:n Toimitetta 20 sekä Reijo Pajamon teosta Musiikin juhlaa Wiipuris (Repale-kustannus).

 

Esitysten abstraktit

Prof. emer. Reijo Pajamo: Heinrich Wächter (1818-1881) ja laulunopetuksen uudistus

Heinrich Wächter syntyi vuonna 1818 Hannoverissa, mistä hän muutti Pietariin, sieltä edelleen Viipuriin, missä hänet valittiin Pietari-Paavalin kirkon urkuriksi. Tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa (1881) asti. Wächter toimi hyvin monipuolisesti Viipurin musiikkielämässä. Hän oli kuoronjohtaja, kamari- ja orkesterimuusikko, musiikkikriitikko ja koulujen laulunopettaja.

Wächter teki merkittävän elämäntyön koulujen laulunopetuksen uudistajana. Hänen mielestään opettajat olivat tehneet laulunopetuksesta rasittavan oppaineen laulattamalla liian paljon skaaloja, intervalleja ja virsiä. Wächterin mielestä kouluissa tuli opettaa myös maallisia lauluja, ts. isänmaallisia lauluja, lasten lauluja sekä kansanlauluja. Niiden myötä raskassoutuisesta koululaulusta tulisi eloisa ja virkeä oppiaine.

Wächter julkaisi useita laulukokoelmia, joista merkittävimmäksi muodostui 1864 ilmestynyt ”50 Koululaulua”. Vuosikertomusten mukaan se oli käytössä lähes kaikissa maamme kouluissa.

 

TM, Laulupedagogi (YAMK) Riikka Siltanen: Nuori Richard Faltin ja Viipurin musiikkielämän verkottuminen

Esitelmä valottaa saksalaissyntyisen Faltinin (1835-1918) monipuolisia toimia Viipurin taidemusiikkielämän luomiseksi ja kehittämiseksi vuosien 1856-1869 välillä. Erilaiset kulttuuriset ja kielipoliittiset tekijät loivat omanlaisensa haasteet musiikkielämän kehittämiseen, mutta Faltinin sinnikäs toiminta tuotti tulosta. Musiikillisen verkottumisen myötä Faltin löysi suunnan myös henkilökohtaiseen elämäänsä: Faltin avioitui Viipurissa vuonna 1863 piano-oppilaansa, Olga Holstiuksen kanssa ja Suomesta tuli hänen uusi kotimaansa koko loppuelämän ajaksi.

 

MuT, FM Saijaleena Rantanen (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia): Viipurin vuoden 1908 laulujuhlien kritiikki ja sen seuraukset

Esitelmässä tarkastelun kohteena on Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlien kontekstissa tapahtunut murros, jonka seurauksena juhlien luonne suomalaisia yli säätyrajojen yhdistävänä instituutiona muuttui. Tapahtumat konkretisoituivat Viipurin laulu- ja soittojuhlan yhteydessä vuonna 1908.

Eurooppalaisista malleista alkunsa saaneet laulu- ja soittojuhlat olivat keskeisessä roolissa suomalaisen kansallisvaltion rakentamisprosessissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Laulujuhlien järjestämisestä vastasi fennomaanijohtoinen Kansanvalistusseura, joka omaksui uudenlaisen kansallisuusajattelun muodon. Siinä sivistyneistön rinnalla myös alempien yhteiskuntaluokkien tuli osallistua yhteiskunnan rakentamiseen itsenäisinä, yksilöllisinä toimijoina. Laulujuhlien tärkeimpänä tavoitteena oli kansallisuusaatteen kohottaminen ja tavallisen työtätekevän kansan kasvattaminen musiikin avulla. Niistä muodostui samaan aikaan läpimurtonsa tehneen järjestötoiminnan sosiaalinen ja musiikillinen huipentuma, johon yhdistysten yhteyteen perustetut harrastajasoittokunnat ja -kuorot kerääntyivät kilpailemaan ja esittelemään taitojaan.

Suomessa pitkään vallinnut kulttuurinen yhtenäiskehitys alkoi kuitenkin 1900-luvun alkuvuosina rakoilla. Syynä eriytymiseen oli suurlakon (1905) jälkeen tapahtunut työväenliikkeen nousu. Tapahtumien seurauksena myös laulujuhlien aikaisempi yhteisöllisyys ja tehtävä kansakunnan eheyttäjinä alkoivat muuttaa muotoaan. Tilanne kärjistyi Viipurin laulu- ja soittojuhlan aikana vuonna 1908, jolloin yleisö oli jo selvästi alkanut jakautua kahtia suomenmielisiin, kansallista yhtenäisyyttä korostaviin osallistujiin ja sosialistisen työväenliikkeen kannattajiin. Viipurin laulujuhlan ohjelmisto ja ideologia joutuivat kovasanaisen kritiikin kohteeksi, jolla oli myös konkreettisia seurauksia.

Esitelmässä tuon esille laulujuhlien saaman kritiikin luonteen, taustat ja seuraukset. Tutkin, minkälainen vaikutus kritiikillä oli laulujuhlainstituutioon. Tarkastelen myös, minkälaisia jälkiä tapahtumat mahdollisesti jättivät Viipurin musiikkielämään. Keskeisenä aineistona ovat aikalaissanomalehdet, joiden sivuilla aiheesta käytiin vilkasta keskustelua.

 

Kapellimestari Raine Ampuja: Viipurin sotilasmusiikki

Varuskunnat loivat usein pohjan kaupunkikeskusten syntymiselle. Armeija tarvitsi soittajia niin merkinantoja kuin viihdytystarpeita varten. He olivat usein multi-instrumentalisteja, jotka osallistuivat vahvasti myös varuskunnan ulkopuoliseen musiikkielämään. Monet heistä toimivat opettajina ja kapellimestareina sekä loivat pohjan mm. orkesterimusiikin esittämiselle. Viipurin erityispiirteenä oli kansainvälisyys, joka sulatti eri kulttuuripiirteitä yhteen ja houkutteli maahan taitajia ympäri Eurooppaa.

 

Dos. Marko Tikka (TaY): Jatsikaupunki Viipuri: tanssiorkesterit ja tanssipaikat 1930- luvulla

Esitelmässä tarkastellaan viipurilaista tanssiorkesterilaitosta ja sen kehitystä erityisesti 1930-luvulla. Esitelmä antaa valaistusta myös tanssimuusikoihin – tuolloin puhuttiin musiikereista – kohdistuneista arvostuksista ja asenteista. Viipurissa ei myöskään laulusta poiketen tanssittu aina, sillä 1930-luvun puolivälissä kaupungissa käytiin suoranainen sota siitä, missä sai tanssia.

 

 


 

Menneet tutkimuspäivät:

 

Vuoden 2017 tutkimuspäivä järjestettiin lauantaina 2.9 Tieteiden talolla klo 10 – 15.30, salissa 104 (Kirkkokatu 6, Helsinki)

Viipuri – koulutuksen kaupunki

Viipurista muodostui Suomen oloissa poikkeuksellisen vilkas sosiaalisen nousun ja kouluttautumisen kaupunki. Sen koululaitos oli edistyksellinen jo Katariina II:n ajoista alkaen. Kun suomenkielistä väestöä 1800-luvun lopulla muutti kaupunkiin, se halusi panna lapsensa oppikouluihin, koska niiden tarjonnassa oli klassisten kielten rinnalla usein reaaliaineita, jotka takaisivat hyvät valmiudet elämässä. Viipurissa koulutettiin myös moniin käytännön ammatteihin, mikä sopi tähän kaupan ja teollisuuden leimaamaan kaupunkiin. Toisen maailmansodan jälkeen moni Viipurin koulu sijoittui Kanta-Suomen puolelle ja jatkoi toimintaansa pitäen yllä ”viipurilaista henkeä”. Miten tuo perintö näkyi ja koettiin Kekkosen ajan Suomessa? Tutkimuspäivän esitelmissä ja paneelikeskustelussa luodaan uusia näkökulmia Viipurin koululaitoksen historiaan 1800-luvun lopulta diasporaviipurilaisuuden aikaan.

Ohjelma

Varaesimies Anu Koskivirta:  Tilaisuuden avaus  (video)

Dos. Jari Salminen  (HY):  Viipurin oppikoulut ja niiden sosiaaliset taustat  (video)

Prof. Hannu K. Riikonen (HY): Viipurin koulujen kieltenopetus ja sen kerrannaisvaikutukset

Prof.  Marjatta Hietala (TaY): Ammatilliset oppilaitokset ja koulutuksen yhteys Viipurin elinkeinoihin (video)

Dos. Mervi Kaarninen (TaY): Viipurin kouluista valmistuneet naisylioppilaat ja heidän tulevaisuutensa (video)

Paneelikeskustelu: Viipurilaisen perinnekoulun maisema Kekkosen ajan Suomessa.

Marjatta Hietala, Ulla-Maija Forsberg, Juha-Matti Terämä, Jari Salminen. Pj Pentti Paavolainen

 

Esitysten abstraktit

Dos. Jari Salminen  (HY):  Viipurin oppikoulut – ja niiden sosiaaliset taustat

Viipuriin perustettiin vuosina 1879-1926 yhteensä kahdeksan suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen yksityisoppikoulu seuraavassa järjestyksessä: Viipurin yksityinen lyseo 1879, Viipurin suomalainen tyttökoulu 1881, Viipurin suomalainen yhteiskoulu 1898, Svenska samskolan i Viborg 1902, Viipurin uusi yhteiskoulu 1906, Viipurin reaalikoulu 1914, Karjalan maanviljelyslyseo 1917, Viipurin tyttölyseo 1922 ja Viipurin Talikkalan yhteiskoulu 1926. Koulujen perustamisvaiheissa vaikuttivat voimakkaat kielipoliittiset, naiskasvatuksen ja oppikoulun kehittämiseen liittyvät tekijät. Esitelmässä tarkastellaan näiden koulujen syntyä sekä niiden sosiaalisia taustoja ja merkityksiä.

 

Prof. Hannu K. Riikonen (HY): Viipurin koulujen kieltenopetus ja sen kerrannaisvaikutukset

Esitelmän lähtökohtina ovat havainnot Viipurin monikielisyydestä ja Viipurista monen eturivin kielentutkijan kotiseutuna/koulupaikkakuntana. Aluksi on lyhyesti esillä myös kotiopettajainstituutio ja kielen opiskelu ulkomailla. Muuten esityksessä keskitytään tarkastelemaan klassisten kielten (latina, kreikka) ja uusien kielten (saksa, ranska, venäjä ja englanti) opetusta ja opetuksessa noudatettuja menetelmiä viipurilaisissa oppikouluissa (englantia opetettiin ennen kaikkea kauppa- ja merenkulkualan oppilaitoksissa). Myös ruotsin opetus on esillä; sen sijaan suomen opetus jää esityksen ulkopuolelle. Toisen keskeisen aihepiirin muodostavat merkittävimmät Viipurissa toimineet kielenopettajat, joista monet siirtyivät Viipurista yliopiston, kouluhallituksen tai helsinkiläisten oppikoulujen  palvelukseen. Monet heistä ovat olleet eri tavoin vaikuttavia persoonallisuuksia, joista on paljon muistelma- ja anekdoottiainesta. Ajallisesti esitys kattaa ajanjakson 1880-luvulta toisen maailmansodan alkuun.

 

Prof.  Marjatta Hietala (TaY): Ammatilliset oppilaitokset ja koulutuksen yhteys Viipurin elinkeinoihin

Viipurin monipuoliseen ammatilliseen koulutukseen on vaikuttanut reaalikoulujen vahva rooli, jossa latinan ja kreikan opintojen sijaan korostuivat uudet kielet, reaaliaineet ja käytännönläheiset oppiaineet. Viipuri ja koko Vanha Suomi kuuluivat Tarton koulupiiriin, mistä välittyivät uusimmat pedagogiset virtaukset jo 1700-luvulla. Ammatillista koulutusta hallitsivat reaalikoulujen ja reaalilyseoiden (Viipurin suomalainen reaalilyseo, 1891) ohella merenkulkuun liittynyt opetus (Viipurin Merikoulu 1868) ja kaupallinen koulutus (Viipurin kaupungin kauppakoulu 1891; Linnalan yksityinen kauppakoulu 1905-1939). 1920-luvulla 20 % Viipurin työssäkäyvistä asukkaista sai elantonsa kaupasta. Esityksessäni kysyn, mikä oli kaupungin ja toisaalta yksityisten liikemiesten panostus koulutukseen, esimerkkinä Viipurin teollisuus ja sahateollisuuskoulun (1921) perustaminen sahateollisuuden varoin. Jotkut liikemiehet kuten Wilhelm Hackman pyrkivät kehittämään koko Kannasta. 1870-luvulta alkaen alettiin toteuttaa kotiteollisuuden ammattiopetusta. Hackman kehitteli kiertävää kotiteollisuuskouluja, jotka toimivat 1910-luvulta toiseen maailmansotaan saakka. Hackman kuului myös puheenjohtajana Viipurin kutomakoulun johtokuntaan.

 

Dos. Mervi Kaarninen (TaY): Viipurin kouluista valmistuneet naisylioppilaat ja heidän tulevaisuutensa

Esitelmäni kohteena ovat viipurilaiset ensimmäiset naisylioppilaat, joilla tarkoitan vuosina 1885–1900 ylioppilastutkinnon suorittaneita. Tällöin elettiin siirtymävaihetta tyttöjen koulutuksessa. Yhä useammat tytöt asettivat tavoitteekseen ylioppilastutkinnon ja yliopisto-opinnot, mutta joutuivat hakemaan erivapautta saadakseen oikeuden opiskella yliopistossa. Erivapauskäytännöstä luovuttiin 1901. Ensimmäisten viipurilaisten ylioppilastyttöjen kautta on mahdollista syventyä tyttöjen koulutushistoriaan Viipurissa ja koulutuskäytäntöihin ja verrata Viipuria muuhun Suomeen. Esitelmäni painottuu ensinnäkin koulutuksen ja koulutusjärjestelmän historiaan, jota havainnollistetaan viipurilaisten henkilöiden ja perheiden kautta. Tutkimusaineistossani (kollektiivibiografia) on 25 viipurilaista ylioppilastyttöä, joiden elämänvaiheita seurataan tyttökoulusta yliopistoon, työhön  ja ammattiin. Mukana aineistoissa on tunnettuja viipurilaisia perheitä, ja sisaruksia kuten Söderhjelmit, Åkermanit ja Bergrothit. Vaikka keskiössä on ensimmäinen viipurilainen naisylioppilassukupolvi, tyttöjen koulutushistoriaa tarkastellaan laajemmalla aikaperspektiivillä tuomalla esiin Viipurin varhainen tyttökoulutraditio sekä merkittävät uudistukset ja murrokset 1930-luvulle asti.

 


2.9.2016 VII: Vanhat kirjat Viipurista – hyllyssä ja verkossa

Seminaarin avaus, esimies Pentti Paavolainen (video)

Viipuri-portaalin avaus, Klaus Oesch ja Sanna Supponen (video)

Bibliotheca Wiburgensis – VSKS:n digitoidun kokoelman käyttöönotto, Pentti Paavolainen (video)

Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksen johtaja Pirjo Karppinen – Kansalliskirjaston vanhat kirjat ja digitalisaatio  (video)

Tuija Laineen, Rainer Knapaksen ja Markku Löytösen esitelmistä tehdyt videoinnit julkaistaan myöhemmin.


 

5.9.2015 VI: Kirjallisuusseuran fennomaanit ja heidän hankkeensa (VSKS 170-vuotta juhlaseminaari)

Juhlaseminaarin avaus, esimies Pentti Paavolainen (video)

Dos. Hannu Takala: Viipurin museokokoelmien synty ja museon perustaminen (video)

Dos. Anu Koskivirta: K. H. J. Ignatius – itäisen fennomanian organisaattori (video)

Dos. Pirkko Leino-Kaukiainen: Adam Wilken koulu – Viipurin ja Suomen kartassa (video)

Dos. Ilkka Mäkinen: VSKS ja pitäjänkirjastojen perustamisaalto (video)

Dos. Olli Matikainen: Sanomalehti Otawa ja radikaali kausi (1858–1862) (video)


 

6.9.2014 V: Viipurin vuodet 1914–1918, maailmansota ja sisällissota – vallankumous ja vapaussota


 

7.9.2013 IV: Viipurin tulevaisuus


 

6.9.2012 III: Monikulttuurisuuden aika Viipurissa

Lue lisää aiheesta VSKS:n Toimitteesta 17: Monikulttuurisuuden aika Viipurissa


 

7.9.2011 II: Jaakko Juteini – Viipurin viisas

Lue lisää Jaakko Juteinista VSKS:n Toimitteesta 16: Viipurin viisas – näkökulmia Jaakko Juteiniin


 

7.9. I: Kulttuurihistorian kerrostumat ja tutkimus

Ensimmäisessä tutkimuspäivässä päivitettiin tilannetta kulttuurihistorian tutkimuksen osalta sekä pyrittiin tunnistamaan uusia tutkimuskohteita ja selittämistä kaipaava ongelmia. Mitä tiedetään – mitä ei tiedetä? Mikä on ohjannut tulkintaa – miten vaihtaa näkökulmaa? Miksi ja miten Viipuria pitäisi edelleen tutkia?