Kirjasto

Torkkelin killan kirjakokoelma on vuodesta 1998 lähtien ollut Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran hallussa ja sitä on Seuran toimesta myös hieman kartutettu. Kokoelma on osana Karjalatalon kirjastoa ja siihen voi tutustua paikanpäällä Karjala-talossa. Aukioloajat ja tarkemmat tiedot Karjalan liiton sivuilta.

Viipuri-kirjaston syntyvaiheet

Perinteikäs viipurilaisseura Torkkelin kilta sai vuonna 1985 aivan uudenlaisen toimintamuodon retkien, illanviettojen ja luentosarjojen lisäksi, kun sen puitteissa ryhdyttiin harrastamaan kirjallisuutta, lähinnä kirjojen keräysmielessä. Killan kirjastotoiminnan syntysanat lausuttiin tosin jo edellisenä vuonna, mutta varsinainen toiminta pääsi käyntiin 1.helmikuuta 1985.

Alkuun panevana voimana oli professori Jaakko Paavolainen. Aloite Viipurin muiston säilyttämisestä jälkipolville kirjaston muodossa oli hänen ajatuksensa. Hän loi koko toiminnalle puitteet, jotka pääpiirteissään ovat edelleen voimassa. Hän oli luonnollisesti myös toimintaa organisoimaan perustetun toimikunnan ensimmäinen puheenjohtaja ja antoi lahjoituksellaan kirjastolle runsaan pesämunan.

Jaakko Paavolaisen lähtökohta oli luoda kirjastosta eräänlainen Viipurin linna, elävä monumentti jälkipolville menneestä Viipurista. Tässä hänen värikkäitä ajatuksiaan vuodelta 1984:

“Lähtökohtana on ajatus, että kaikki Viipurista kirjoitettu on meille rakasta ja arvokasta. Hanke tähtää siihen, etteivät Viipurin muistoja säilyttävät kirjat katoaisi taivaan tuuliin sukupolvien vaihtuessa ja että Viipurin muisto näiden kirjojen kautta aina pysyisi verevänä ja todellisena eikä vaalenisi kalpeaksi, verettömäksi ja kaavamaiseksi. Haluamme Viipuri-kirjaston kautta kertoa jälkipolville, mikä kaupunki Viipuri oli, ketä siellä asui ja mitä se toimitti historiansa aikana. – Viipurin linnaa meillä ei enää ole. Torkkelin kilta haluaa tällä keräyksellä oman ‘linnansa’, jonka rakennusaineksina ovat kirjat, tiedon ja sivistyksen välikappaleet. Se linna voi tarjota palveluksiaan kaikille tutkijasta omien juuriensa etsiskelijään asti.”
 

Kirjastosta ei kuitenkaan ollut tarkoitus luoda lainakirjastoa, sillä pääosa kirjoista on luonnollisesti saatavissa eri julkisista kirjastoista. Eräitä harvinaisuuksia kirjojen joukossa toki on.

Mikä on Viipuri-kirja?

Tähän asti on ollut puhe Viipurista ja kirjastosta, mutta ei ole sanallakaan kerrottu, millaisia kirjoja kirjastoon halutaan saada. Pääperiaatteet tässäkin asiassa luotiin jo kymmenen vuotta sitten. Keksittiin nimi Viipuri-kirja.

Ensinnäkin Viipuri-kirjaksi kelpaa itsestäänselvänä kirja, joka käsittelee pelkästään Viipuria, sen historiaa, taloutta, ihmisiä, arkkitehtuuria, mitä vain. Sana Viipuri on usein jo tällaisen teoksen nimessä. Samaan kategoriaan kuuluvat teokset, jotka käsittelevät jotain Viipurissa toiminutta yhteisöä, liikeyritystä tai henkilöä. Kolmantena ryhmänä ovat teokset, yleensä kaunokirjalliset, jotka tapahtuvat Viipurissa.

Viipuria esittävät kartat ja Viipurissa ilmestynet lehdet ovat kirjaston perusainesta, samoin viipurilaisjärjestöjen painotuotteet.

Kirjaston helmiä

Kirjakokoelmasta löytyy Lempi Jääskeläisen, Unto Seppäsen , Kersti Bergrothin ym. rakastetuimpien ja luetuimpien romaanien vastapainoksi todellisia harvinaisuuksiakin. Kirjakokoelma on siis varsin monipuolinen. Sieltä löytyy teoksia Viipurilaisen osakunnan historiasta Viipurin Puhelinosakeyhtiön 50-vuotishistoriikkiin, Ilja Repinin maalauksista Viktor Hovingin Viipuri-kuvauksiin, Viipurin mummon keittokirjasta Pekka Luoman graduun Karjalan väestönsiirroista, Pamaus r.y:n 65-vuotisjulkaisusta Gunnar Mårtensonin vaelteluun Viipurissa vuonna 1954.

Eri aloista mainittakoon teatteri, jota edustavat mm. Hirnin Teater i Viborg 1743-1870 sekä Veistäjän Viipurin ja muun Suomen teatteri. Kouluhistoriaa edustavat mm.Viipurin reaalikouluna alkaneen Kaksoislyseon muistojulkaisu, Klassillisen lyseon 50-vuotisjuhlakirjanen ja Viipurin uuden yhteiskoulun/Karjalan yhteiskoulun historia. Musiikkipuolta ovat mm. Viipurin Musiikkiopiston ja Viipurin Lauluveikkojen historiikit. Esikaupungeista ovat mukana Sorvali ja Kelkkala.

Viipuri on jatkuvasti joutunut sodan jalkoihin, ja niinpä kaupungista sodan pyörteissä on kokoelmassa useita teoksia. Mainittakoon vaikkapa Sam Sihvon Palava kaupunki vapaussodan ajalta tai viime sodista kertovat Lauri Jäntin Sota Kannaksella 1944 ja Viipurin viimeinen päivä, Lappalaisen Viipuri toisessa maailmansodassa, Tillin Takaisin Viipuriin, Ahokiven Kannaksen valtateillä, Suhosen Viipurin koulupojat talvisodassa sekä edellä mainittu Granaattiristi. Samaan asiaan liittyvät luettelo Viipurilaisen osakunnan talvisodan sankarivainajista sekä Karjalan Kaartin Rykmentin historia.

Lopuksi on syytä mainita esimerkkinä neljä erilaista julkaisua, jotka kuvaavat kirjaston harvinaisempaa puolta. Näitä ovat Viipurin kaupungin kansakoulun johtajan johtosääntö, Svenska Lyceum i Wiborgin vuosikertomus 1910-11, johon liittyy Viipurin yläalkeiskoulun matrikkeli vuosilta 1857-1874, K.-A. Wreden – Gabriel Laguksen teos Skisser från det gamla Wiborg sekä kokoelman vanhimpana painotuotteena vuodelta 1836 oleva Viipurin poliisijärjestys eli Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Stadga och Kungörelse, angående en Police inrättning i Wiborgs Stad.

Kirjaston laajuus

Vuoden 1998 alkaessa kartuntakirjaan merkittyjen teosten ynnä muiden määrä on noin 600 kappaletta. Osa näistä on kuitenkin kaksoiskappaleita, joten kertaalleen laskettuna teosten määrä jää alle viidensadan. Se on kohtuullinen määrä, mutta kuitenkin toivottavasti vasta alkua. Kokonaismäärästä on kiltalaisten lahjoittamia noin 85 %. Kustantajilta ja vastaavilta on saatu viitisen prosenttia. Näin ollen kymmenesosa on hankittu killan varoilla.

Oheinen historiakatsaus on lyhennelmä Ilkka Korhosen artikkelista Torkkelin Killan Viipuri-kirjasto (Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 12)